Miksi valitsit juuri kyseisen rodun?
Meillä kotona lapsia (äiti perhepäivähoitaja) ja muutenkin paljon hälinää, eli koiraa katsoessa rodun piti tulla toimeen kaikkien kanssa ja olla semmoinen joka ei pikkuasioista hätkähdä. Enkä halunnut mitään pikkukoiraa, enemmän mua kiinnostavat/miellyttävät keskikokoiset koirat. Halusin myös monipuolisen harrastuskoiran, joka sopisi moneen harrastukseen. Hirveän isotkaan koirat ei muhun iske, eikä kamalat turkkirodut.
Enkku tuntui oikelta rodulta. Ovat lempeitä luonteeltaan ja tulevat kaikkien kanssa toimeen, myöskin monipuolisia harrastuskoiria. Muutenkin, tykkään paljon spanieleitten rakenteesta ja turkkikaan ei ole liian vaikea hoitoinen. Meillä muutenkin oli Demin tulon aikana toinen enkku (kuoli 2v verisyöpään) ja olimme koko perhe täysin ihastuneet rotuun. Valinta ei siis ollut vaikea minulle, vaikka siinä ohella mietin myös muita mahdollisia rotuja. Enkut ovat vieneet sydämmeni täysin, enkä voisi kuvitellakaan elämää ilman iloista & ihanaa spanielia<3 Varmasti siis enkkuja tulee olemaan mulla aina!
Mitä haluaisit saavuttaa ensi vuoden aikana?
Agilityn aloittaminen ainenkin! Ja tokoakin olen jonkin verran miettinyt, mutta en tiedä vielä. Tietysti näyttelyissä tullaan käymään, en vielä tiedä mitä tosta höpelöstä tuomari sanoo, mutta ERI olisi ihanaa ees saada. Tietysti, oishan se SERTikin ihan kiva ;) Mutta haaveiksi nuo saattavat jäädä :'D Ja jos tuon turhan vetämisen/riuhtomisen saisi lenkillä loppumaan, niin olisi aivan huippua! Uskon kumminkin että se lähtee tuossa iän mukana pois, kunhan vähän aikuistuu.
Mikä on paras saavutuksesi koiramaailmassa?
Hmm, tähän onkin vähän vaikeampi vastata. Demi kun vasta on noin nuorikin, että ei olla edes keretty käymään näyttelyissä. Mutta tulevaisuudessa uskon, että paras saavutus on joku näyttelyreissu tai jokin muu harrastuksiin liittyvä (8
Onko Demi ensimmäinen koirasi?
Ei ole ensimmäinen koirani. Meillä oli perheessämme kääpiöpinseripoika Hipsu, jota pääasiassa minä hoidin. Olin siis aika pieni, Hipsun tullessa meille.
Hipsu oli haastava koira. Meille tullessaan hyökkäili ihmisten kimppuun ja murisi vieraille yms. Siitä se pikkuhiljaa rupesi rauhottumaan ja siitä tuli ihan kelpo kotikoira. Hipsu kastroitiin myös ja senkin ansiosta tuli entistäkin rauhallisemmaksi. Hipsulle tehtiin meillä ollessa polvileikkauksia, huonojen polvien takia, jotka vanhetessa rupesi vaivaamaan.
Hipsu oli jo 8v, kun vasta rupesin sen kanssa mätsäreitä kiertämään. Vähän vaihtelevin sijoituksin, mutta aika usein oltiin palkintopallilla. Hipsun iloisuus esiintyessä vaikutti moniin tuomareihin. Kiertelimme Hipsun kanssa monissa mätsäreissä, agilityä mietin myös Hipsun kanssa, mutta polvet rupesivat vaivaamaan. Loppuajasta Hipsu ei edes pääsyt sängylle/sängystä alas ja silmistä huomasi että elämänilo oli hiipumassa ;/ Hipsun parasta ajatellen, päätimme lopulta, että Hipsun on parempi koirien taivaassa. Hipsun kuolemasta tulee pian 2v ja muistan kyllä ikuisesti pienen iloisen papparaiseni<3
Jos et olisi ottanut englannispringerspanielia, niin minkä rotuisen olisit ottanut?
Mietin monia rotuja, mutta enkun jälkeen ylimpänä vaihtoehtona oli australianpaimenkoira. Siitäkin olisin saanut tosi hyvän harrastuskoira, mutta jotenkin luotin vaan enemmän enkkuihin rotua valitessa. Ehkä sen takia, että tiesin enkuista paljon enemmän ja oli ennestään tuttu rotu. Tosiaan aussin voisin ottaa tulevaisuudessa, kun ovat nekin niin mukava luonteisia & monipuolisia koiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti